13/03/2014

I wanna make my own rules, wanna be my own fool


Hehe mitäs me Sydney-fanit käytiin pikkusen keinumassa Harbour Bridgen ja Opera Housen yläpuolella, aikamoiset vaudit oli joo... Ja ihan kivojahan näistä kiikkukuvista tuli, jee. Kyl me siellä kuvailtiinkin pikku tovi. Loppupuolella alko vähän väsyttää ja jälkikin alko olla lähinnä tän näköstä:

Hehe as such true Sydney fans we went swinging a bit above the Harbour Bridge and the Opera House and had quite craaazy speed... These swingy pics turned out fine after all, yey! In the end we started to feel a bit tired and that's why the last photos look like this:


Mut joo tuolla tuli taas semmonen fiilis et ei vitsi miten rakastankaan tätä kaupunkia! On Sydney vaan niin ihana ja kaunis. Oikeestaan aika unelma paikka oleskella, koska tällä hetkellä en ois missään muualla mielummin kun täällä. Voiskohan tätä jopa sanoo jo kodiks? Ehkä puolen vuoden asustelun jälkeen se on jo sallittua.

But anyways while swinging happily and looking at the beautiful view I realized again how much I love this city! Sydney is so beuatiful and gorgeus. It's the place to be, cause at the moment I wouldn't be anywhere else rather than here. I could almost call this place home? Yea maybe I'm allowed to after a six months stay.


Newtown on kuin vanha koto Punavuori ja muutenkin tuntuu vaan niin kodikkailta kaikki pienetkin jutut, jotka on jo niin kovin tuttuja täällä kuten esim liikennevalonappien painaminen, bussikuskia kiittäminen tai junalla Harbour Bridgen yli matkaaminen Regina Spektorit korvissa (no okei, millon mulla ei ois Regina Spektorit korvissa heh...) Tai esim lemppari takeawaysafkaksi muodostuneet Guzman Gomezin nachot (=rakkautta), joita jaksaa syödä valehtelematta joka viikonloppu (ja varmaan söisin joka päivä jos voisin...) ilman että on edes lähellä kyllästymistä.

 Newtown is like my old home Punavuori (suburb in Finland) and even all the very little things, that now are so familiar to me, feel so cozy! For example pushing the button while standing at traffic lights, saying "thank you" to the bus driver or sitting in a train across the Harbour Bridge and listening to Regina Spektor at the same time (ok I'm always listening to Regina Spektor heh...) Or my favourite takeaway food here: Guzman Gomez's nachos (= pure love) that I'm eating literally every weekend without getting sick of it at all (I would eat it every day if I could...)


Ja Ausseja yleisestikin rakastan. En yhtä paljon kun Sydneytä, mutta luulen sen johtuvan vaan siitä, että en oo vielä sen kummemmin ollu Sydneyn ulkopuolella. Mutta tää ongelmahan tulee siis korjautumaan alle kuuden viikon päästä kun tää tyttö lähtee reppureissailemaan pitkin itärannikkoa, wuuuhuuuuu!

And I generally love Australia too. Not as much as Sydney but I think it's only because I haven't been that much outside Sydney. Anyway this little problem will be fixed real soon cause my backpacking trip up to the East Coast will start in less than six weeks, woooohooooo!


Puspus lots of love!
 Maiju

2 comments:

  1. Hei! Haaveilen au pairiksi lähtemisestä Australiaan ja kovasti mietin kannattaako lähteä järjestön kautta vai ilman, osaisikko sanoa kokemuksella mikä ois paras vaihtoehto? :)
    Oon käyny muutaman kerran selailemassa sinun blogia ja matka kuume vain kasvaa!

    ReplyDelete
    Replies
    1. Moikka! Kun lähtee järjestön kautta niin onhan siinä paljon isompi tukiverkosto, varsinkin jos lähtee näin kauas ja maahan, jossa ei oo vielä käynyt. Koska jos perheen kanssa ei toimikaan niin kyllä järjestö tekee kaikkensa että uus löytyis mahollisimman nopsaan. Ite lähdin siis Allianssi nuorisovaihdon kautta. Nyt kun tiedän miten tää au pair kuvio täällä menee niin lähtisin varmaankin ilman järjestöä jos menisin uudestaan. Mut jos menee ekaa kertaa ja ihan omin avuin ilman järjestöä, niin saa olla aika oma-alotteinen ja rohkee tyyppi haha. Ja oikeen kiva kuulla! (:

      Delete