Family Visit!

Heipparallaa! Mun perhe oli siis visiitillä täällä Sydneyssä mua moikkaamassa reilu viikko sitten. Olin jo ihan innoissani suunnitellu meille melko tiukan aikataulun jo monta kuukautta etukäteen, koska halusin tietenkin että nää tyypit sais parhaan mahdollisen Sydney-elämyksen, mikä taisi onnistua melko hienosti :) Jännintä tässä ei ollut ainoastaan meidän tunteellinen jälleen näkeminen lentokentällä noin puolentoista vuoden jälkeen vaan myös mun perheen ja Nickin kohtaaminen ekaa kertaa, iiiik! Vietettiin täällä monet illalliset ja lounaat yhessä, kun taas päivisin mentiin pelkästään mun perheen kanssa tekemään aktiviteetteja kun Nick parka ei voinut murtuneen jalkansa takia osallistua täysillä. Sitä se urheilu teettää... Onneksi jalka on jo melkeen parantunu ja voidaan nauttia Thaimaasta täysillä! Jouluaatto meillä vietettiin Nickillä kera Nickin äidin, isoäidin ja mun perheen. Oli kuusi, sairaan hyvää ruokaa ja muutenkin jouluvibat kohdallaan, en valita!

Hello everyone! My family visited me here in Sydney a bit more than a week ago and of course I had already planned a pretty tight schedule for us at least a couple of months in advance. Mainly because I wanted these guys to get the best Sydney experience, and I think we did pretty good :) The most exciting part was probably not only me seeing them at the airport after almost a year and a half but also them meeting Nick for the first time! We spent many dinners and lunches together and during the daytime I usually went to do all kinds of activities with my family alone because poor Nicky couldn't join us because of his broken leg. That's what sports do to you... Luckily the leg has almost healed and won't stop us from going to Thailand and enjoying our time there! Anyways the Christmas Eve this year was really special. We spent it at Nick's house with his lovely mom, grandma and my family. We had the tree, amazing food and good Christmas vibes in general, no complaints!

Yksi meidän aktiviteeteista oli minireissu kuuluisalle lomakohteelle nimeltä Jervis Bay, joka tunnetaan paratiisimaisista, lähes koskemattomista rannoista. Oltiin Jervisilla vaan yks yö, joten kummatkin päivät päätettiin käyttää tehokkaasti eri paikkoja tutkiskellen. Parhaiksi osoittautuivat Cave Beach ja Scottish Rocks, eli jos joku on suunnittelemassa Jervisille menoa, niin noihin mestoihin kannattaa ajaa! Cave Beach on ihana, pitkä ranta, jolla on todella pitkät ja miellyttävät aallot. Todella hyvä mesta boogie boardingiin! Scottish Rocks taas on kuin paratiisi: valkoista hiekkaa, kirkasta vettä ja mahdollisuus snorklatakin! Ihan uskomattoman kaunis paikka.

One of our activities was a mini road trip to the famous holiday destination, Jervis Bay, which is known for its untouched paradise beaches. We only spent one night there so we decided to explore as much as possible during the two days in Jervis. Cave Beach and the Scottish Rocks turned out to be the best places, so if you're planning to go there, you should drive to these places! Cave Beach is a lovely, long beach with pleasant and long waves. It's a really good place for boogie boarding as well! Scottish Rocks is like a paradise: white sand, clear water and it's ok to snorkel there! It's a stunning place.

Toinen melko extreme-reissu oli meidän päivän Blue Mountains -retki, joka ei ihan mennyt suunnitelmien mukaan. Mentiin tietenkin just sopivasti peak seasonin aikaan, joten vuoret oli täynnä turisteja. Tää ei sinänsä haitannut alkupuolella ollenkaan KUNNES otettiin jyrkkä vanha miinajuna alas laaksoon, tehtiin pieni kävelylenkki ja suunniteltiin matkustavamme gondolin tapasella vekottimella takasin ylös, sinne mistä tultiinkin. Toisin kävi. Gondoliin näytti olevan semmoset 2-3 tunnin jonot, eikä siinä vaiheessa oikeen huvittanut seistä auringonpaahteessa muutamaa tuntia. Kysyttiin työntekijältä, onko olemassa mitään muuta keinoo takas ylös ja opas kertoi meille reitin "kultaisille portaille". Kuulemma olisi vaan puolen tunnin lenkki, ei paha. Toiveikkaina lähdettiin siis matkaan, ja noin tunnin kävelyn jälkeen alko epäilyttää hieman. Puol tuntia? Ehkä ollaan vaan tosi hitaita. Opasteet muuttuivat koko ajan, ensin oli 75 minuuttia kultaisille portaille, seuraavissa opasteissa ajan määrä vaan kasvoi! Löydetäänköhän me ikinä perille? Ja mitä perillä edes on? Mehän mennään ihan eri suuntaan kun mistä tultiin...

Another pretty extreme trip that we made was our one day Blue Mountains -tour, that didn't quite go as planned. Of course we went there at the peak season so the mountains were full of tourists. This didn't actually bother us at first UNTIL we took a steep old mine train down to the valley, went for a little bush walk and planned to get back up with the scenic skyrail thing. Didn't quite work out. There was around 2-3 hour queues to the skyrail, so we didn't quite feel like standing and waiting in the heat for the next couple of hours. We asked a worker if there was any other way to get back up to where we came from and she told us to walk to the Golden Stairs, which according to her would only take half an hour. Great. We decided to take the walk to the Golden Stairs and after an hour of walking we started to feel a bit suspicious. Half an hour? We must be really slow. The signs changed all the time, but not in a way they should. First one sign said there was a 75min walk to the stairs. The other signs after that said the walk would be longer than that. Will we ever find our way to our goal? And what's waiting for us there? It seems like we're going to a totally different direction than we came from...

Vesipullot tyhjenivät jo hyvissä ajoin ennen varsinaista "polkua" joka osoittautui aika rankaksi kiipeilyreitiksi. Tuntui ihan kuin olis ollu aavikolla, kun aurinko paahtoi selkään ja suut oli ihan kuivina. Onneksi sentään puolet polusta osoittautui olevan metsässä, mikä helpotti vähän kuumuuteen. Valitettavasti pahin oli kuitenkin vielä edessä. Noin kahden tunnin tarpomisen ja opasteiden seuraamisen jälkeen löysimme vihdoin ne kuuluisat kultaiset portaat. Ihanaa! 800 metrin jyrkkä nousu ylös vuoren huipulle! Voi luoja. Kyllä me ne portaat lopulta ylös tultiin ja päädyttiinkin autiolle parkkipaikalle. Ilman autoa. Ihan parasta. Lähdettiin kävelemään tietä ainoaan mahdolliseen suuntaan, ilman aavistustakaan siitä, kuinka pitkä matka olisi jonnekin, jossa olisi julkista liikennettä. Epätoivo sai meidät nostamaan peukkua pakettiauton lähestyessä ja voi sitä onnen riemua kun amerikkalaisperhe tarjoutui ottamaan liftarit kyytiinsä! Päästiin siis autolla Katoomban keskustaan, jossa mentiin ensimmäiseen ravintolaan, joka nähtiin. Loppu hyvin, kaikki hyvin eiks nii? Me selvittiin!!

Our water bottles emptied way before us getting to our actual "path" that turned out to be a pretty rough climbing route. It felt like being in a desert: the sun felt so strong on our backs and our mouths were dry. Luckily about half of our route was in the forest, which made it not too hot all the time. Unfortunately the worst was still coming. After two hours of climbing and following the signs we finally found The Golden Stairs. Amazing! There's gonna be 800 meters of hiking up the steep stairs to the top of the mountain! Oh god. Well, we managed to hike up the stairs somehow and ended up in a deserted car park. Without a car. We started walking to the only possible direction without any idea of how far away would there be any public transport. Despair made us to lift our thumbs up when we saw a van driving towards us. I can't even describe the happiness when an american family took us in their van! They dropped us to the centre of Katoomba, where we went into the first restaurant we saw. Happy ending, eh? We survived!!

Blue Mountains reissun jälkeen otettiin päivät aika iisisti, käytiin rannoilla, huvipuistossa ja ulkomarkkinoilla Glebessä, kunnes oli aika sanoa hyvästit, NYYH. Mut oli niin tapahtumarikkaat kaks viikkoa ja oli niin ihana nähä näitä tyyppejä pitkästä aikaa ja tehä kaikkii nastoja juttuja täällä Sydneyssä. Ja voi että kun on jo ikävä. Seuraava etappi on mulla Thaimaa, jonne lähdetään tasan kahdeksan tunnin päästä! Eli palaillaan Thaikkujen jälkeen, noin kolme viikon päästä. Mä lähen tästä viimesteleen pakkauksia ja syömään aamupalaa, heippa!

After the Blue Mountains we decided to have a chill time. We went to the beach, amusement park and Glebe markets and soon was the time to say goodbyes. These two weeks we spent together were so eventful and of course it was amazing to see these guys after quite a long time and do some cool shit here in Sydney. I miss them so much already. But the next destination for me is Thailand, where we're going to in only eight hours! So I'll see you after our Thai Trip in about three weeks. Now I'm going to finish my packings and have some brekkie, bye!

XXX MAIKKI

What's Up?!

Uus vuos, uudet kujeet, eiks vaan? Oon päättänyt että mun uusiin kujeisiin saa kuulua muun muassa paluu tänne bloggailun pariin tälleen suhteellisen pitkän tauon jälkeen, joka on yksinkertasesti johtunu vaan siitä että sometimes life's too busy. Koulu, kaks kahviladuunia, poikaystävä... Kiirettä on pitänyt, haha. Tosiaan mun Working On Holiday -viisumi meni umpeen syksyllä ja enhän mä täältä millään voinut lähteä. Farmiduunin teko toisen Working Holiday Visan toivossa oli jo liian myöhästä niin piti keksiä joku toinen keino jäädä tänne ihanaan Aussilandiaan. Ajatukset poukkoili parisuhdeviisumin ja opiskeluviisumin välillä, ja näistä kahdesta vaihtoehdosta kallistuin opiskelun puoleen, joka vaikutti kaikin puolin mutkattomammalta ja myös halvemmalta vaihtoehdolta kun De Facto -viisumi. 

Niimpä alotin sitten opinnot syksyllä koulussa nimeltä Bridge Business College, joka on kansainvälisille oppilaille suunnattu bisness-koulu. Taso ei oo mikään hirveen korkea, tosin ei ole hintakaan että siinä mielessä makes sense. Kaikki tuntuu opiskelevan siellä vaan viisumin takia, ei niinkään opiskelun. Tavoitteena ois kuitenkin lähteä koulusta "Diploma of Human Resources Management" taskussa, tosin en kyllä tiedä tarkalleen minkälaista hyötyä tästä tutkinnosta on esimerkiksi Euroopassa jatko-opintoja ajatellen. Anyways pääasia mulle kuitenkin on, että sain jäädä tänne Sydneyyn vielä joksikin aikaa ainakin ennen Eurooppaan takaisin muuttamista.

Syksyllä lähti käyntiin siis mun toinen vuosi Ausseissa, ja verrattuna ekaan vuoteen on ollu kyllä aikamoisen erilainen meininki tänä vuonna. Eka vuosi oli enimmäkseen todella chilli, lukuunottamatta paria stressaavaa au pair -kokemusta (okei olihan se duuninmetsästyskin välillä aika stressaavaa kun rahat meinas loppua, haha). Muutin siis Nickin luo jo kolme viikkoa Sydneyssä oleskelun jälkeen, koska ekan perheen kanssa ei oikeen hommat luistanu hirveen smoothisti eikä mulla oikeen ollut mitään majotusta missään. Nick oli ainoo ihminen, jonka tunsin Sydneystä, eli olin siis todella onnekas. Tultiin todella hyvin toimeen ja suurimman osan ajastani päädyinkin sitten asumaan täällä Newtownissa Nickin ja Nickin äidin kanssa ja tekemään kahviladuunia. Pääsin myös lopulta aupairiksi ihanaan perheeseen viime joulun aikoihin. Tässä kyseisessä perheessä olin huhtikuuhun asti, kunnes oli pakko päästä reissaamaan itärannikolle, koska sillon en vielä tiennyt varmasti että voisin edes jäädä tänne. Oli pakko hoitaa matkustelut ns. pois alta, että varmasti voi lähteä tyytyväisin mielin kotiin hehe.

East Coast -reissun jälkeen tulin takaisin Newtowniin asustelemaan ja melko pian sen jälkeen, kun tajusin kuinka vähän mulla oli viisumia enää jäljellä, kehittelin tän opiskelusuunnitelman ja onneks kaikki meni sujuvasti ja sain opiskeluviisumin ja paikan bisneskoulusta. Siitä lähtien elämänrytmi on pysynyt aika samanlaisena: aamut ja illat/viikonloput kahvilassa töissä ja päivisin pari tuntia koulua. Vapaa-aikaa ei ole ollut mitenkään liikaa, joten sen merkitys on kasvanut entisestään. Varsinkin äskettäin kun sain kaksi viikkoa lomaa ja mun super ihana perhe tuli tänne asti moikkaamaan mua! Nautin noista kahdesta viikosta ihan älyttömästi ja olihan se aika upeeta nähdä näitä tyyppejä noin 17 kuukauden jälkeen. Ihan vähän saatoin tirauttaa lentokentällä (toisin sanoen olin kuin jättimäinen vesiputous ja melkeen oksensin odottaessa perheeni ilmestyvän muiden lennolla olleiden ihmisten joukosta). En oo koskaan ikinä kokenut mitään tällasta! 

Näiden kahden viikon aikana, mulla oli tuskin yhtään töitä, mikä oli ihanaa koska sain viettää kaiken ajan perheeni kanssa, mukaan lukien jouluaaton! Tehtiin ihan älyttömästi kaikkea, ja uskon, että vanhemmat ja siskoni saivat nähtyä ehdottomasti parhaat palat Sydneystä, mikä oli tarkotuskin! :) Kuulemma oli paras loma ikinä!

Perhe lähti tasan viiko sitten ja sen jälkeen oon tehny taas töitä, koulusta on onneks lomaa helmikuun alkuun asti, wuhuu! Oon päättänyt käyttää tämän loma-ajan hyödyksi ja onnistuin saamaan kahvilastakin vapaata kolmeksi viikoksi, mikä tarkottaa että nyt keskiviikkona lähdetäänkin Thaimaaseen!!!! Plääni on lentää ensin Phuketiin, jossa tavataan Ben ja Noora (aussipoika ja suomityttö, meidän double date pari haha) ja muutama muu suomityyppi, joten uskon että tulee ihan mahti reissu! Phuketista lähetään kolmeks viikoks kiertämään eri saaria, kuten Koh Phi Phi, Koh Lanta, Koh Samui... Nyt vaan viimeset kolme päivää töitä ja sit Thaimaaseen! Life is GOOOOOOOOD.

Tässä on tullut nyt suunnilleen kaikki oleellinen info mun elämästä täällä Oz-landissa. Ajattelin kyllä postailla vielä lisää näistä menneisä tapahtumista, kuten Family Lindell -visiitistä, koska olihan se nyt aika huippujuttu! Ja stooria riittää koska tehtiin ihan hulluna kaikkea joka päivä! Mutta säästetään ne jutut seuraavaan postaukseen, nyt mä taidan mennä valmistautumaan mun kolmanneksi vikaan työpäivään ennen superlomaa. Adios Amigos!!

Lots of Love,

Maikki

PS. K Y S Y K Ä Ä  I H A N  M I T Ä  V A A N ! Varsinkin tyypit jos ootte suunnittelemassa visiittiä/muuttoa tälle pallonpuoliskolle, autan mielelläni Sydneytä tai yleisesti Ausseja koskevissa kysymyksissä! On mulla jonkin verran kokemusta ;)

XXXXXXXXX