what a small burn out made me realise

Moikka! Tässähän on nyt käyny niin, että en oo enää sitte Thaimaan jälkeen tänne kummempia päivitellyt. Noh, ehkä nyt ois päivittelyn aika! :) Mulla oli vähän pelkoo siitä, ettei löytyis enää duunia mulle kun tulin suht pitkältä lomalta takas, mutta toisin kävi. Vuoroja alko satelemaan siihen tahtiin, etten edes itse meinannut pysyä perässä. Kävin koulussa (sillon kun ei ollut töitä) ja tein duunia kuin hullu kahdessa eri kahvilassa. Aluks oli just kivaa kun rahaa alko virtaamaan, mutta muutaman viikon jälkeen jo alko kyllästyttämään äärimmäinen väsymys ja elämästä alko katoamaan ilo. Oli vapaa-ajallakin niin väsy, ettei tehny mieli muuta kun maata sängyn pohjalla ja ruokahalukin laski. Ei oo kovin terveellistä toi ylitöiden tekeminen...

Hey! I haven't really been posting here since Thailand, maybe now's the time! :) So I was actually a bit afraid that I wouldn't have enough shifts when I came back from a long holiday, but in the end it turned out to be pretty much the opposite. Suddenly I started to get so many shifts that it was almost hard to keep track. I went to school (if I didn't have work) and worked like crazy in two different cafes. At first it was fun because I just got heaps of money but after a couple of weeks I was so over being tired all the time and life just wasn't fun anymore. Even when I had time off I was so tired that I didn't feel like anything else than just lying in bed all day and I kept losing my appetite, too. Working too much is not healthy at all...

Samalla koin itse keksimääni termiä "musatyhjiötä". Siis sellasta, että elämästä oikeesti puuttuu iso, tärkeä asia nimeltä musiikki. Olihan se puuttunut jo melkeenpä koko tän lähes kaks vuotta kun oon täällä ausseissa ollut, enkä oikeen ollut löytänyt polkua tehdä musaa täällä. Halusin niin kovaa laulaa, luoda ja kirjottaa biisejä, mutta tuntui, ettei musta ollut siihen. Tän tuloksena aloin pikku hiljaa vähentämään vuoroja ja jotenkin ihmeellisesti löysin kuin löysinkin inspiraatiota taas musajuttuihin. Syntyi muutama biisi, joista yks on jo tuolla internetin syövereissä, SoundCloudissa ja Youtubessa. Laitan linkin postauksen loppupäähän! Musakaverini/tuottaja, Paddy-O, jonka kanssa äänitettiin toi ensimmäinen "promo-kappale" myös rohkaisi mut luomaan artistisivun Facebookkiin, jota en ois kyllä ite uskaltanut lähteä luomaan, varsinkin kun mulla on vasta yks biisi. No, siellä se nyt kuitenkin on, käykää tsekkaamassa: https://www.facebook.com/lindellmaiju?fref=ts

At the same time I had this feeling that I call "musical emptiness". It's basically a feeling that I got when my life was totally missing a big, important thing to me, which is music. It had been missing almost two years cause I've been living here in Sydney and during that time I haven't quite found a way to make music. I wanted to sing, create and write songs so bad, but I just didn't know how. As a result of all this I started to do less shifts and somehow found an inspiration to make music again. I wrote a couple of songs and one of them is already on the internet, on SoundCloud and YouTube. I'll link it at the end of this post! My music mate/producer Paddy-O, with whom I recorded my first song, encouraged me to create an artist page on Facebook, which I wouldn't have done on my own, especially when I only have one song ready. Anyway, I ended up doing it and it's there now, so feel free to check it out: https://www.facebook.com/lindellmaiju?fref=ts

Tuntuu, että yhtäkkiä alkaa kaikki ovet aukeemaan, ja tässä onkin tullut muutama kiinnostavalta tuntuva tilaisuus musiikin saralla, mikä on tosi jees! Joka tapauksessa, nyt mä tästä lähdenkin salille ja -uinnille ja sen jälkeen töihin. Siel on ihana aurinkoinen päivä tänään, vaikka aussisyksyä kohti mennäänkin. Onneks on vielä lämpimiä päiviä (: Palaillaaan!

It feels like suddenly all doors are starting to open and there's been a few interesting music opportunities coming up as well, which is awesome! Anyway, I'm gonna start my day going to the gym and pool, and after that I've gotta get to work. Today is such a beautiful, sunny day even though the autumn is coming soon. Luckily there's still some warm days (: Laters!

xxxxxxxxxxxxxxxxx

MAIKKI

YouTube:

SoundCloud:

https://soundcloud.com/maijulindell

Thailand Adventures

Sawatdeeeeee & terkkuja Thaimaasta!!! Meillä oli aikamoisen supermahtava kolmen viikon reissu lukuunottamatta paria ruokamyrkytystä, GoPron katoamista ja mun suomalaisen Visa Electronin menettämistä paikallisen automaatin sisään... Matkalla aina sattuu ja tapahtuu. Elossa kuitenkin ollaan, ja takasin Sydneyyn tultiin monta upeeta muistoa ja kokemusta rikkaampana :) Matkustaminen on parasta, varsinkin hyvässä seurassa. Tällä kertaa meillä oli parhaimmillaan ihan mahtava 9:n hengen suomi-aussi-porukka, oli hauskaa ♥

Sawatdeeeeee & Regards from Thailand!!! we had an awesome three week holiday trip except for a couple of food poisonings, one lost GoPro and a local atm swallowing my Finnish Visa Electron... Weird shit always happens when you're traveling. Anyway, we're still alive and we came back to Sydney with many more amazing memories and experiences :) Traveling is the best thing you can do, especially in good company. This time we had a sick Aussie-Finnish crew of 9 people, it was so much fun ♥

 

Matka alotettiin lentämällä Phuketiin, jossa meillä oli hotelli varattuna muutamaksi yöksi Patong Beachilla, joka olikin paikkana aika järkyttävä. Tiedettiin jo etukäteen, että turistisesta mestasta on kyse, mutta ihan sellasta meininkiä en osannut odottaa... Pääkatu on täynnä prostituoituja ja turismi on niin valtavaa siellä! Länsimaiset turistit menee sinne sekoilemaan ja paikalliset ei vaan jätä rauhaan yrittäessään huijata rahaa turisteilta ja myydä kaikkea mahdollista selfietikuista tuktuk-kyyteihin. Vaikka tää kuulostaa alkuun melkeenpä painajaiselta niin ei hätää, meillä oli silti hauskaa Patongissa! Hotellin ihana kattoterassi uima-altaineen oli ihan täydellinen arskanottopaikka ja rannalla ollessa yritettiin pysytellä meressä mahdollisimman paljon (ihan sinne asti ei paikalliset krääsäkauppiaat sentään vaivaudu tulemaan...)

We started our journey by flying to Phuket, where we had a hotel booked for a couple of nights in a place called Patong Beach, which is a pretty horrible place. We already knew in advance that the place was definitely gonna be touristy, but I wasn't expecting it to be so gnarly... The main street is full of prostitutes and tourism is HUGE! Western tourists go there to fuck around and the locals won't leave you alone trying to scam you and sell everything possible from selfie sticks to tuktuk rides. Even though this might sound like a nightmare, don't worry, we still managed to have a blast in Patong! Our hotel's rooftop pool was a really nice spot for sunbathing. And while we chilled on the beach we tried to stay in the sea as long as possible (usually the local junk sellers can't be bothered to come that far and try to sell stuff in the sea, thank god...)

Patong Beachin lisäksi tuli tsekattua Karon Beach ja Kata Beach, jotka on paikkoina taas paljon chillimpiä ja miellyttävämpiä, vaikka onhan niitä turisteja sielläkin kun Phuketista on kyse. Karon Beachillä nähtiin upea elefantti kadulla joka oli niin hyvin koulutettu, että osas jopa sekä varastaa että tyhjentää meidän oluen! Kata Beachillä meillä oli Nickin kanssa ihana hotelli nimeltä Sawasdee Village, joka oli täynnä kaikenlaisia vesiputouksia ja koko paikan sisustus oli palatsimainen, perinteinen ja thai-tyylinen. Vaikka hotelli oli pienessä kaupungissa, silti sisällä tuntui kuin olisi ollut keskellä viidakkoa!

Besides Patong Beach we also checked out Karon Beach and Kata Beach, which are way more pleasant and chilled places than Patong, even though there are some tourists there as well, which you would expect pretty much anywhere in Phuket. At Karon Beach we saw an amazing elephant who was so well-trained that he even knew how to steal and drink our beer! On Kata Beach we booked a lovely hotel called Sawasdee Village, which was full of waterfalls and the whole decoration and feel of the place was like a traditional Thai palace. Even though the hotel is in a small town, inside it feels like you're in the middle of a jungle!

Seuraava etappi oli saari nimeltä Koh Lanta, joka oli ehdottomasti mun lempparipaikka! Tällä saarella meillä oli hullun hauskaa. Ajeltiin skoottereilla ympäri saarta, nautittiin lähes tyhjillään olevista paratiisirannoista, snorklattiin itsemme pyörryksiin, nähtiin pilkkopimeässä hohtavia satoja tuhansia planktonia keskellä merta, chillattiin uskomattoman ystävällisten paikallisten kanssa ja nähtiin kun kissa sai pentuja viiden tähden hotellin ravintolassa! Meillä oli tarkotus olla Koh Lantalla vaan muutama päivä, mutta päädyttiinkin sinne reiluksi viikoksi, koska tykättiin olla siellä niin paljon! Jäämällä sinne matkasuunnitelma muuttu vähän, sillä skipattiin  Phi Phi -saari kokonaan, kaverit oli käyny siellä ja sano että se on kunnon party island täynnä turisteja. Meitä siinä vaiheessa kiinnosti enemmän chillimpi meininki, ja oli niin hauskaa, ettei haitannut vaikka Phi Phi jäi välistä, vaikka varmasti kaunis paikka onkin.

Our next stop was Koh Lanta island, which was my personal favourite place of the whole trip! We had so much fun. We rode scooters around the whole island, enjoyed nearly empty beaches, snorkeled till we passed out, saw hundreds of thousands of plankton glowing in the pitch black sea, chilled with amazingly friendly locals and saw a cat giving birth to four little kittens at a five star hotel's restaurant! We were planning to stay at Koh Lanta only for a couple of days but something made us stay there longer. Our travel plan changed a little: by staying longer at Koh Lanta we skipped Phi Phi island. Our friends went there though and told us that it's a full on party island full of tourists. At that point we were more interested in chilling with our mates than crazy partying, and we had such a good time at Koh Lanta that it didn't really matter to us that we missed out on Phi Phi, even though it's a beautiful place for sure.

Koh Lantan jälkeen jatkettiin yölautalla kahestaan Nickin kanssa Koh Samui -nimiselle saarelle, jolla meitä odotti upea luksushotelli ja oma ulkoterassi porealtaineen ja aurinkotuoleineen. Hotellilla oli myös yksityinen ranta ja mahtava kontrabasso-kitara-duo, jonka kanssa pääsin vähän jammailemaan, vaikka en ihan muistanutkaan "Don't Worry Be Happy" sanoja koska olin vähän känni väsynyt. Kun lopulta maltettiin poistua ihanalta hotellialueelta käytiin kattomassa muun muassa 40 vuotta vanhaa munkin muumiota, vesiputouksia ja hienoja kaloja ja koralleja snorklauspäiväretken muodossa. Vesi on niin upean kirkasta Thaimaassa! 

After Koh Lanta we caught a night ferry with Nick to an island called Koh Samui. There we had a lovely luxury hotel and our own outdoor balcony, with private jacuzzi and deck chairs waiting for us. The hotel also had a private beach and an awesome guitar and double bass -duo that I joined for a little jam, even though I didn't quite remember the lyrics to "Don't Worry Be Happy" because I was a bit drunk tired. When we finally got our bums out of the hotel area we decided to check out a 40 year old mummified monk, waterfalls and went on a snorkeling day trip to Koh Tao where we saw some really cool fish and coral! The water is amazingly clear in Thailand!

Samuin jälkeen meillä oli enää yksi yö Phuketissa, ja tuli yllättäen vielä yks lisää nimittäin meidän yölento myöhästykin seuraavaan aamuun! Saatiin kuitenkin ilmanen majotus ja aamiainen viiden tähden hotellissa, niin mikäs siinä ;) Kaiken kaikkiaan upea reissu! Palaillaan ♥

After Samui we only had one night left in Phuket, which suddenly changed to two nights because our night flight got delayed till the next morning! We got free accommodation and brekkie in a five star hotel though, so it wasn't that bad ;) Anyhow, we had a wonderful adventure! Catch ya later ♥

Family Visit!

Heipparallaa! Mun perhe oli siis visiitillä täällä Sydneyssä mua moikkaamassa reilu viikko sitten. Olin jo ihan innoissani suunnitellu meille melko tiukan aikataulun jo monta kuukautta etukäteen, koska halusin tietenkin että nää tyypit sais parhaan mahdollisen Sydney-elämyksen, mikä taisi onnistua melko hienosti :) Jännintä tässä ei ollut ainoastaan meidän tunteellinen jälleen näkeminen lentokentällä noin puolentoista vuoden jälkeen vaan myös mun perheen ja Nickin kohtaaminen ekaa kertaa, iiiik! Vietettiin täällä monet illalliset ja lounaat yhessä, kun taas päivisin mentiin pelkästään mun perheen kanssa tekemään aktiviteetteja kun Nick parka ei voinut murtuneen jalkansa takia osallistua täysillä. Sitä se urheilu teettää... Onneksi jalka on jo melkeen parantunu ja voidaan nauttia Thaimaasta täysillä! Jouluaatto meillä vietettiin Nickillä kera Nickin äidin, isoäidin ja mun perheen. Oli kuusi, sairaan hyvää ruokaa ja muutenkin jouluvibat kohdallaan, en valita!

Hello everyone! My family visited me here in Sydney a bit more than a week ago and of course I had already planned a pretty tight schedule for us at least a couple of months in advance. Mainly because I wanted these guys to get the best Sydney experience, and I think we did pretty good :) The most exciting part was probably not only me seeing them at the airport after almost a year and a half but also them meeting Nick for the first time! We spent many dinners and lunches together and during the daytime I usually went to do all kinds of activities with my family alone because poor Nicky couldn't join us because of his broken leg. That's what sports do to you... Luckily the leg has almost healed and won't stop us from going to Thailand and enjoying our time there! Anyways the Christmas Eve this year was really special. We spent it at Nick's house with his lovely mom, grandma and my family. We had the tree, amazing food and good Christmas vibes in general, no complaints!

Yksi meidän aktiviteeteista oli minireissu kuuluisalle lomakohteelle nimeltä Jervis Bay, joka tunnetaan paratiisimaisista, lähes koskemattomista rannoista. Oltiin Jervisilla vaan yks yö, joten kummatkin päivät päätettiin käyttää tehokkaasti eri paikkoja tutkiskellen. Parhaiksi osoittautuivat Cave Beach ja Scottish Rocks, eli jos joku on suunnittelemassa Jervisille menoa, niin noihin mestoihin kannattaa ajaa! Cave Beach on ihana, pitkä ranta, jolla on todella pitkät ja miellyttävät aallot. Todella hyvä mesta boogie boardingiin! Scottish Rocks taas on kuin paratiisi: valkoista hiekkaa, kirkasta vettä ja mahdollisuus snorklatakin! Ihan uskomattoman kaunis paikka.

One of our activities was a mini road trip to the famous holiday destination, Jervis Bay, which is known for its untouched paradise beaches. We only spent one night there so we decided to explore as much as possible during the two days in Jervis. Cave Beach and the Scottish Rocks turned out to be the best places, so if you're planning to go there, you should drive to these places! Cave Beach is a lovely, long beach with pleasant and long waves. It's a really good place for boogie boarding as well! Scottish Rocks is like a paradise: white sand, clear water and it's ok to snorkel there! It's a stunning place.

Toinen melko extreme-reissu oli meidän päivän Blue Mountains -retki, joka ei ihan mennyt suunnitelmien mukaan. Mentiin tietenkin just sopivasti peak seasonin aikaan, joten vuoret oli täynnä turisteja. Tää ei sinänsä haitannut alkupuolella ollenkaan KUNNES otettiin jyrkkä vanha miinajuna alas laaksoon, tehtiin pieni kävelylenkki ja suunniteltiin matkustavamme gondolin tapasella vekottimella takasin ylös, sinne mistä tultiinkin. Toisin kävi. Gondoliin näytti olevan semmoset 2-3 tunnin jonot, eikä siinä vaiheessa oikeen huvittanut seistä auringonpaahteessa muutamaa tuntia. Kysyttiin työntekijältä, onko olemassa mitään muuta keinoo takas ylös ja opas kertoi meille reitin "kultaisille portaille". Kuulemma olisi vaan puolen tunnin lenkki, ei paha. Toiveikkaina lähdettiin siis matkaan, ja noin tunnin kävelyn jälkeen alko epäilyttää hieman. Puol tuntia? Ehkä ollaan vaan tosi hitaita. Opasteet muuttuivat koko ajan, ensin oli 75 minuuttia kultaisille portaille, seuraavissa opasteissa ajan määrä vaan kasvoi! Löydetäänköhän me ikinä perille? Ja mitä perillä edes on? Mehän mennään ihan eri suuntaan kun mistä tultiin...

Another pretty extreme trip that we made was our one day Blue Mountains -tour, that didn't quite go as planned. Of course we went there at the peak season so the mountains were full of tourists. This didn't actually bother us at first UNTIL we took a steep old mine train down to the valley, went for a little bush walk and planned to get back up with the scenic skyrail thing. Didn't quite work out. There was around 2-3 hour queues to the skyrail, so we didn't quite feel like standing and waiting in the heat for the next couple of hours. We asked a worker if there was any other way to get back up to where we came from and she told us to walk to the Golden Stairs, which according to her would only take half an hour. Great. We decided to take the walk to the Golden Stairs and after an hour of walking we started to feel a bit suspicious. Half an hour? We must be really slow. The signs changed all the time, but not in a way they should. First one sign said there was a 75min walk to the stairs. The other signs after that said the walk would be longer than that. Will we ever find our way to our goal? And what's waiting for us there? It seems like we're going to a totally different direction than we came from...

Vesipullot tyhjenivät jo hyvissä ajoin ennen varsinaista "polkua" joka osoittautui aika rankaksi kiipeilyreitiksi. Tuntui ihan kuin olis ollu aavikolla, kun aurinko paahtoi selkään ja suut oli ihan kuivina. Onneksi sentään puolet polusta osoittautui olevan metsässä, mikä helpotti vähän kuumuuteen. Valitettavasti pahin oli kuitenkin vielä edessä. Noin kahden tunnin tarpomisen ja opasteiden seuraamisen jälkeen löysimme vihdoin ne kuuluisat kultaiset portaat. Ihanaa! 800 metrin jyrkkä nousu ylös vuoren huipulle! Voi luoja. Kyllä me ne portaat lopulta ylös tultiin ja päädyttiinkin autiolle parkkipaikalle. Ilman autoa. Ihan parasta. Lähdettiin kävelemään tietä ainoaan mahdolliseen suuntaan, ilman aavistustakaan siitä, kuinka pitkä matka olisi jonnekin, jossa olisi julkista liikennettä. Epätoivo sai meidät nostamaan peukkua pakettiauton lähestyessä ja voi sitä onnen riemua kun amerikkalaisperhe tarjoutui ottamaan liftarit kyytiinsä! Päästiin siis autolla Katoomban keskustaan, jossa mentiin ensimmäiseen ravintolaan, joka nähtiin. Loppu hyvin, kaikki hyvin eiks nii? Me selvittiin!!

Our water bottles emptied way before us getting to our actual "path" that turned out to be a pretty rough climbing route. It felt like being in a desert: the sun felt so strong on our backs and our mouths were dry. Luckily about half of our route was in the forest, which made it not too hot all the time. Unfortunately the worst was still coming. After two hours of climbing and following the signs we finally found The Golden Stairs. Amazing! There's gonna be 800 meters of hiking up the steep stairs to the top of the mountain! Oh god. Well, we managed to hike up the stairs somehow and ended up in a deserted car park. Without a car. We started walking to the only possible direction without any idea of how far away would there be any public transport. Despair made us to lift our thumbs up when we saw a van driving towards us. I can't even describe the happiness when an american family took us in their van! They dropped us to the centre of Katoomba, where we went into the first restaurant we saw. Happy ending, eh? We survived!!

Blue Mountains reissun jälkeen otettiin päivät aika iisisti, käytiin rannoilla, huvipuistossa ja ulkomarkkinoilla Glebessä, kunnes oli aika sanoa hyvästit, NYYH. Mut oli niin tapahtumarikkaat kaks viikkoa ja oli niin ihana nähä näitä tyyppejä pitkästä aikaa ja tehä kaikkii nastoja juttuja täällä Sydneyssä. Ja voi että kun on jo ikävä. Seuraava etappi on mulla Thaimaa, jonne lähdetään tasan kahdeksan tunnin päästä! Eli palaillaan Thaikkujen jälkeen, noin kolme viikon päästä. Mä lähen tästä viimesteleen pakkauksia ja syömään aamupalaa, heippa!

After the Blue Mountains we decided to have a chill time. We went to the beach, amusement park and Glebe markets and soon was the time to say goodbyes. These two weeks we spent together were so eventful and of course it was amazing to see these guys after quite a long time and do some cool shit here in Sydney. I miss them so much already. But the next destination for me is Thailand, where we're going to in only eight hours! So I'll see you after our Thai Trip in about three weeks. Now I'm going to finish my packings and have some brekkie, bye!

XXX MAIKKI

What's Up?!

Uus vuos, uudet kujeet, eiks vaan? Oon päättänyt että mun uusiin kujeisiin saa kuulua muun muassa paluu tänne bloggailun pariin tälleen suhteellisen pitkän tauon jälkeen, joka on yksinkertasesti johtunu vaan siitä että sometimes life's too busy. Koulu, kaks kahviladuunia, poikaystävä... Kiirettä on pitänyt, haha. Tosiaan mun Working On Holiday -viisumi meni umpeen syksyllä ja enhän mä täältä millään voinut lähteä. Farmiduunin teko toisen Working Holiday Visan toivossa oli jo liian myöhästä niin piti keksiä joku toinen keino jäädä tänne ihanaan Aussilandiaan. Ajatukset poukkoili parisuhdeviisumin ja opiskeluviisumin välillä, ja näistä kahdesta vaihtoehdosta kallistuin opiskelun puoleen, joka vaikutti kaikin puolin mutkattomammalta ja myös halvemmalta vaihtoehdolta kun De Facto -viisumi. 

Niimpä alotin sitten opinnot syksyllä koulussa nimeltä Bridge Business College, joka on kansainvälisille oppilaille suunnattu bisness-koulu. Taso ei oo mikään hirveen korkea, tosin ei ole hintakaan että siinä mielessä makes sense. Kaikki tuntuu opiskelevan siellä vaan viisumin takia, ei niinkään opiskelun. Tavoitteena ois kuitenkin lähteä koulusta "Diploma of Human Resources Management" taskussa, tosin en kyllä tiedä tarkalleen minkälaista hyötyä tästä tutkinnosta on esimerkiksi Euroopassa jatko-opintoja ajatellen. Anyways pääasia mulle kuitenkin on, että sain jäädä tänne Sydneyyn vielä joksikin aikaa ainakin ennen Eurooppaan takaisin muuttamista.

Syksyllä lähti käyntiin siis mun toinen vuosi Ausseissa, ja verrattuna ekaan vuoteen on ollu kyllä aikamoisen erilainen meininki tänä vuonna. Eka vuosi oli enimmäkseen todella chilli, lukuunottamatta paria stressaavaa au pair -kokemusta (okei olihan se duuninmetsästyskin välillä aika stressaavaa kun rahat meinas loppua, haha). Muutin siis Nickin luo jo kolme viikkoa Sydneyssä oleskelun jälkeen, koska ekan perheen kanssa ei oikeen hommat luistanu hirveen smoothisti eikä mulla oikeen ollut mitään majotusta missään. Nick oli ainoo ihminen, jonka tunsin Sydneystä, eli olin siis todella onnekas. Tultiin todella hyvin toimeen ja suurimman osan ajastani päädyinkin sitten asumaan täällä Newtownissa Nickin ja Nickin äidin kanssa ja tekemään kahviladuunia. Pääsin myös lopulta aupairiksi ihanaan perheeseen viime joulun aikoihin. Tässä kyseisessä perheessä olin huhtikuuhun asti, kunnes oli pakko päästä reissaamaan itärannikolle, koska sillon en vielä tiennyt varmasti että voisin edes jäädä tänne. Oli pakko hoitaa matkustelut ns. pois alta, että varmasti voi lähteä tyytyväisin mielin kotiin hehe.

East Coast -reissun jälkeen tulin takaisin Newtowniin asustelemaan ja melko pian sen jälkeen, kun tajusin kuinka vähän mulla oli viisumia enää jäljellä, kehittelin tän opiskelusuunnitelman ja onneks kaikki meni sujuvasti ja sain opiskeluviisumin ja paikan bisneskoulusta. Siitä lähtien elämänrytmi on pysynyt aika samanlaisena: aamut ja illat/viikonloput kahvilassa töissä ja päivisin pari tuntia koulua. Vapaa-aikaa ei ole ollut mitenkään liikaa, joten sen merkitys on kasvanut entisestään. Varsinkin äskettäin kun sain kaksi viikkoa lomaa ja mun super ihana perhe tuli tänne asti moikkaamaan mua! Nautin noista kahdesta viikosta ihan älyttömästi ja olihan se aika upeeta nähdä näitä tyyppejä noin 17 kuukauden jälkeen. Ihan vähän saatoin tirauttaa lentokentällä (toisin sanoen olin kuin jättimäinen vesiputous ja melkeen oksensin odottaessa perheeni ilmestyvän muiden lennolla olleiden ihmisten joukosta). En oo koskaan ikinä kokenut mitään tällasta! 

Näiden kahden viikon aikana, mulla oli tuskin yhtään töitä, mikä oli ihanaa koska sain viettää kaiken ajan perheeni kanssa, mukaan lukien jouluaaton! Tehtiin ihan älyttömästi kaikkea, ja uskon, että vanhemmat ja siskoni saivat nähtyä ehdottomasti parhaat palat Sydneystä, mikä oli tarkotuskin! :) Kuulemma oli paras loma ikinä!

Perhe lähti tasan viiko sitten ja sen jälkeen oon tehny taas töitä, koulusta on onneks lomaa helmikuun alkuun asti, wuhuu! Oon päättänyt käyttää tämän loma-ajan hyödyksi ja onnistuin saamaan kahvilastakin vapaata kolmeksi viikoksi, mikä tarkottaa että nyt keskiviikkona lähdetäänkin Thaimaaseen!!!! Plääni on lentää ensin Phuketiin, jossa tavataan Ben ja Noora (aussipoika ja suomityttö, meidän double date pari haha) ja muutama muu suomityyppi, joten uskon että tulee ihan mahti reissu! Phuketista lähetään kolmeks viikoks kiertämään eri saaria, kuten Koh Phi Phi, Koh Lanta, Koh Samui... Nyt vaan viimeset kolme päivää töitä ja sit Thaimaaseen! Life is GOOOOOOOOD.

Tässä on tullut nyt suunnilleen kaikki oleellinen info mun elämästä täällä Oz-landissa. Ajattelin kyllä postailla vielä lisää näistä menneisä tapahtumista, kuten Family Lindell -visiitistä, koska olihan se nyt aika huippujuttu! Ja stooria riittää koska tehtiin ihan hulluna kaikkea joka päivä! Mutta säästetään ne jutut seuraavaan postaukseen, nyt mä taidan mennä valmistautumaan mun kolmanneksi vikaan työpäivään ennen superlomaa. Adios Amigos!!

Lots of Love,

Maikki

PS. K Y S Y K Ä Ä  I H A N  M I T Ä  V A A N ! Varsinkin tyypit jos ootte suunnittelemassa visiittiä/muuttoa tälle pallonpuoliskolle, autan mielelläni Sydneytä tai yleisesti Ausseja koskevissa kysymyksissä! On mulla jonkin verran kokemusta ;)

XXXXXXXXX

Kuulumisia

 

Heippa vaan pitkästä aikaa! Tää blogin päivittely tais vähän jäädä jossain vaiheessa kun tajusin kuinka vähän mulla saattaa olla aikaa ausseissa ja oon vaan halunnu ottaa kaiken irti tästä jäljellä olevasta ajasta. Niin ja tosiaan toi stoori East Coastistakin jäi samalla vähän kesken, tän postauksen kuvat on Valliriutoilta, jonne menin mun viimeseltä etapilta Cairnsistä. Mutta joo, tällä hetkellä mulle kuuluu hyvää. Töissä on ollu aikamoista vuoristorataa, ala- ja ylämäkiä, mutta kaikesta huolimatta on menny pääpiirteittäin tosi hyvin. 

 

Au pairiksi en enää palannut East Coast -reissun jälkeen, koska tuntui että kaipasin tietynlaista vapautta, itsenäisyyttä ja sellasta, ettei oo liian riippuvainen kenestäkään. Kyllä noi about 6 kuukautta oli ihan tarpeeks mulle :) 

Eli reissun jälkeen hain siis töitä pari viikkoa, kunnes tärppäs ja nyt oon ihanassa, pikku kahvilassa töissä täällä Newtownissa, joka on myös kätevästi viiden minuutin kävelymatkan päässä mun asuinpaikasta. En haluis kyllä lähteä täällä ollenkaan minnekään kun kaikki asiat on vielä järjestyny niin mahtavasti. Mut kai se niin menee et kaikki kiva loppuu aikanaan heh. 

 

Huomenna lähetään porukalla Melbourneen vähän alle viikoks, kiinnostavaa nähdä millanen paikka on kyseessä kun on kuullu niin paljon hyvää. Mut joo palaillaan luultavasti Melbourne -reissun jälkeen uusien kujeiden kanssa, nyt aika mennä pakkailemaan! 

 

xxx Maiju